5.4.2010

Vantaankoski-Tikkurila-Tre-Jyväskylä- Tikkurila-Vantaakoski-Tre-Jyväskylä-Tre-Tikkurila-Vantaakoski

Maanantai 21:39 / IC2-92 / vaunu 4 paikka 5 / itsenäisen työskentelyn tila


Kirjeeni pääsiäispupulle.

Hyvä Pääsiäispupu,

Olen ehtinyt aikuisen ihmisen ikään ilman, että ymmärtäisin sinun olemassaolosi tarkoitusta ja historiaa, mutta koska olit niin kohtelias kirjeessäsi ja antelias lahjoissani tyttärelleni, ajattelin itsekin kirjoittaa sinulle.

Heti alkuun kiitokseni pääsiäisestä. Vaikka onneni saavuttaa lapsenomaisuuden sateenkaaren värien tasot, kun koko perhe on kasassa, olen saanut osakseni erään tasapainoisimmista pääsiäistäni perheen kanssa.

Lomapyhien osalta sovittu järjestely nouto ja palautus Jyväskylästä, oli yllättävä kokemus. Tien päällä kaksi herkkää sielua löytää toisistaan uutta ja heidän välinen suhde syvenee kokemuksien myötä.

Sanoin suorat sanat. Lohdutin itkevää lasta. Sain osakseni luottamusta, rakkautta, läheisyyttä ja ihailua.

Pääsiäisen uskonnollisesta dimensiosta en tiedä tarpeeksi, jotta sitä osaisin arvostaa ja pyhittää. Mutta jokin suurempi voima oli silti läsnä suklaamunien juhlapäivinä, sillä minä tunnen turvaa. Syvää turvaa ja pelottomuutta. Sisäistä voimaa seistä omana itsenään selkä suoraksi suoristettuna oikean asian puolesta. Uhmakasta pelottomuutta. On syy olla tuntematta rauhaa, jos tuntee pelottomuutta.

Ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia keskenään, toiset uskottelevat itselleen ja sitä kautta muille olevansa enemmän. Oikeassa he ovat. Enemmän he ovatkin. Enemmän jää pahoiteltavaa ja kaduttavaa kuolinvuoteella.

Jos suot minulle aikaa jatkaa vielä ensi pääsiäiseen asti tietä, jota nyt kävelen, olisi kovasti kiitollinen.

P.s Tiedätkö miksi dinosauruksia ei ole enää? Koska niillä ei ollut sukua. Ne olivat yksin ja kuolivat sukupuuttoon yksi kerrallaan.

Ensi pääsiäiseen,